Lainaan professori Saloviidan tekstiä:
"Sosiologit ovat kiinnittäneet huomiota organisaatioiden taipumukseen valikoida jäsenensä (Etzioni, 1970). Valikointi säästää organisaation voimavaroja, koska silloin tarvitaan vähemmän työtä sisään päässeiden sosiaalistamiseen ja kontrollointiin. Vaikka oppivelvollisuuskoulu on tarkoitettu koko ikäluokalle, sekin on aina onnistunut valikoimaan osallistujansa.
Oppivelvollisuudesta vapauttaminen ja muut ulkoisen valikoinnin keinot olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolella (Kivirauma, 1989). Nyt ne ovat korvautuneet oppivelvollisuuskoulun sisäisellä valikoinnilla, johon kuuluvat esimerkiksi temaattiset erikoiskoulut ja -luokat, epäviralliset (ja oikeastaan luvattomat) tasoryhmät sekä erityisluokat.
Kun opettaja poistaa luokastaan muita hitaamman tai käytöshäiriöisen oppilaan, hänellä on yksi harmi vähemmän kärsittävänään. Tällaiset oppilaat vaativat opettajalta usein ylimääräiseksi koettua työtä, esimerkiksi opetuksen eriyttämistä tai oppilaan kasvatusta parempaan
käytökseen. Opettajien työtaakan lisääntyminen on esimerkiksi ollut OAJ:n huolenaiheena, kun se on suhtautunut kielteisesti integraatioon (OAJ, 1989). Samasta ongelmasta kirjoitti kansakouluntarkastaja A.V. Laitakari jo vuonna 1919: tuhannet "puupäät", "tylsät" ja "kankeaoppiset" tulevat olemaan opettajien vaivana ja mieliharmina tulevassa oppivelvollisuuskoulussa. Niinpä heidän pääsynsä tavallisille luokille tulee estää.
Erityisluokat ovat siis varaventtiili, jonka kautta yleisopetuksen painetta vähennetään. Varaventtiiliteoria selittää myös erityisopetuksen kasvun, jolle viralliset tahot löytävät vain kehäselityksiä ("erityisopetus lisääntyy, koska sen tarve lisääntyy, mikä tiedetään siitä että erityisopetus lisääntyy"). Jos erityisluokat palvelevat opettajien valikointitarpeita, voidaan ennustaa, että näitä luokkia on sitä enemmän, mitä suurempi vaikutusvalta opettajaprofessiolla on koulun kehittämisessä. Hallintotieteilijät ovatkin havainneet, että koulutettujen ammattiryhmien valta kunnallisessa päätöksenteossa on kasvanut kunnallispoliitikkojen kustannuksella (Heuru, K. 2000. Kunnan päätösvallan siirtyminen).
Kunnallinen koululaitos siis kehittyy yhä enemmän opettajien ehdoilla ja heidän haluamaansa suuntaan. Erityisluokkasiirtojen kasvu on yksi tapa, jolla opettajat ulosmittaavat lisääntynyttä vaikutusvaltaansa koulun kehittämisessä.
Erityisluokan käyttö oppilasvalikoinnin keinona korostuu, koska Suomessa se on ainoita kunniallisia tapoja, joilla opettaja voi päästä eroon itselleen epämiellyttävästä oppilaasta. Kun opettaja pullauttaa oppilaansa pull-out - ohjelmaan eli erityisluokalle, häntä jopa kiitetään oppilaan erityistarpeiden huomaamisesta. Voi olla vieläpä niin, että mitä nopeammin ulosheitto tapahtuu, sitä enemmän opettaja saa kiitosta tukitoimien varhentamisesta eli niiden "oikea-aikaisuudesta". "
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Professori Saloviidan kirjoittaman tekstin valossa on selvää, että opettajakunta on käyttänyt poliittista valtaa oman ammattikuntansa edunvalvonnan välineenä. Nämä koulutusasiat koskevat kuitenkin kaikkia kansalaisia. On väärin, että yhden ammattikunnan edunvalvonta ulotetaan niin pitkälle, että lasten hyvinvointi alkaa jo vaarantumaan.
Opettajakunta pitäisi nähdä suoritusportaana kun puhutaan koulun kehittämisestä. Koulun asioista päättäminen kuuluu kuitenkin kaikille.
Itseasiassa olisi hyvä, jos jääväämisen periaate otettaisiin mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Opettajat voitaisiin jäävätä päätöksenteon ulkopuolelle, kun on kyse koulun kehittämisestä. Heitä voitaisiin kyllä kuunnella, mutta varsinaiset päätökset tehtäisiin ilman jäävejä ammattilaisia.
Samanlainen jääviysperiaate voitaisiin ottaa kaikkien muidenkin alojen ammattilasten kuin opettajien kohdalla käyttöön. Pääperiaate pitäisi olla, että ei luovuteta jääville ammattiryhmälle kaikkea valtaa päätöksenteossa. Olemmehan jo saaneet, kuinka hirvittävät mittasuhteet OAJ:n loputon ammattiyhdistyspolitiikan ajaminen on saanut. Suomessa on nyt maailmanennätys erityisopetussiirroissa ja käytännössä lainvastainen ja epäeettinen dualistinen koulu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Jep jep. Hyvä idea. Mutta Saloviita unohtaa kokonaan erityisopettajien roolin. Erityisopettaja on kuitenkin yleensäottaen jarru erityisluokkasiirron tiellä. Hän loppujen lopuksi katsoo onko oppilasta syytä ottaa erityisopetukseen ja jos pätevää syytä ei ole oppilas palautetaan. Tässä on muistettava, että erityisluokkakaan ei ole paikka jonne vaan lähetetään!
VastaaPoistaOpettajien jäävääminen opetustyötä koskevista päätöksistä on sama kun poliitikkojen jääväämistä poliitikan teosta. He ovat kuitenkin niitä kentän toimijoita, joilla on ensikäden tieto siitä, miten hommat toimii. Esimerkiksi herra saloviitalla, joka on kuitenki kasvatustieteen tohtori on tasan yksi päivä opetusta takanaan. Onko tämä mielestäsi hyvä pohja tehdä opetusta mullistavia päätöksiä?
Tilastojen valossa mainitsemaasi erityisopettajan jarrua käytetään Suomessa vähiten koko maailmassa:
VastaaPoistahttp://www.stat.fi/til/erop/2007/erop_2007_2008-06-10_tie_001.html
Jos erityisopettajilla on jarru käytössään, niin suosittelen jarrutehostimen asentamista siihen. Meillä on nyt maailmanennätys erityisopetussiirroissa.
Esimerkiksi ammattisotilaat eivät saa alkaa kansanedustajiksi. Miksi ei meneteltäisi samoin opettajien kohdalla, koska käsissämme on nyt selvä katastrofi, joka johtuu osin käsistä riistäytyneestä edunvalvonnasta.
Professori Saloviita on tutkija, joka tuntee erityispedagogiikan tutkimukset ja kansainväliset sopimukset. En tunne hänen opetustaustaansa. Hän ilmeisesti kuitenkin painaa sitä kuuluisaa jarrupoljinta vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin keskiverto erityisopettaja.
Hän on kuitenkin vain yksi asiantuntija muiden joukossa. UNESCO perustaa suosituksensa satojen ellei tuhansien asiantuntijoiden suosituksille. Salamancan julistus määrittelee tavallisen luokan erityisoppilaalle parhaaksi oppimispaikaksi.
"Erityisopetuksen tarpeessa oleville täytyy taata pääsy tavallisiin kouluihin, joissa heidän tarpeisiinsa täytyy vastata lapsikeskeisen pedagogiikan avulla". (92 maan hallitukset sekä 25 kansainvälistä järjestöä. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCON kansainvälinen huippukokous. Salamanca, Espanja 10.6. 1994 http://www.vane.to/salamanca.htm )
"Jäsenvaltiot vakuuttavat, että:
a. vammaisia ei jätetä yleisen koulujärjestelmän ulkopuolelle vammaisuuden vuoksi, ja että vammaisia lapsia ei jätetä ilmaisen ja pakollisen perusopetuksen ulkopuolelle, saati toisen asteen koultuksen ulkopuolelle,
b.Vammaiset voivat päästä inklusiiviseen, ilmaiseen ja laadukkaaseen perusopetukseen sekä toisen asteen opetukseen samoin perustein kuin muutkin siinä yhteisössä jossa he elävät.
c. Vammaisille taataan järkevä mukauttaminen opetukseen, jos yksilön tarpeet sitä vaativat.
d. Vammaiset saavat sen tuen jota he tarvitsevat yleisopetuksen sisällä, jotta heidän tehokas koulutuksensa helpottuisi.
e. Tehokkaat yksilöllistetyt tukitoimet tarjotaan ympäristöissä, jotka maksimoivat akateemisen ja sosiaalisen kehityksen, sisältäen päämääränään täyden inkluusion."
(Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus Artikla 24 Koulutus, vapaa käännös http://www.inclusionflagship.net/Article24.pdf )
Meillä johtuvat erityisopetussiirrot voivat johtua muustakin kun siitä, että oppilaita halutaan siirtää erityisopetukseen mukavuussyistä. Saloviita ei paina jarrua vaan vaatii täyttä kaasua uutta ohjelmaa, jossa erityisopetussiirtoja ei ole. Hän on itse sanonut, että erityisopetus pitäisi lakkauttaa kokonaan. Tämä ei johda tilanteeseen jokaiselle yksilöllisten tarpeiden mukaan vaan jokaiselle samaa puuroa tarpeistaan huolimatta. Samoin tuohon johtaa täydellinen inkluusio. Voivatko syyt lisääntyviin siirtoihin lisäksi olla yhteiskunnan rakeenteesta johtuvia. amalla kun opettajat yrittävät pitää opetuksen tason ennallaan ja yksilöllisen huomion suurena luokkakoot kasvavat ja yhteiskunnan vauhti ja yksilöpaineet kasvavat. Vaike yhtälö.
VastaaPoistaPuhut vammaisista. Pieni osa erityislapsista on vammaisia.
Lisäksi laitoit lainauksen. "Erityisopetuksen tarpeessa oleville täytyy taata pääsy tavallisiin kouluihin, joissa heidän tarpeisiinsa täytyy vastata lapsikeskeisen pedagogiikan avulla". Tämä toteutuu nykyään täysin. Erityisluokatkin sijaitsevat kuluissa. Erityiskouluihin joutuvat ovat usein kliinisen hoidon tarpeessa ja vaativat jatkuvaa valvontaa, joko väkivaltaiuussden (itseensä tai muihin kohdistuva) tai erityisen hoidon tarpeen vuoksi.(Esim erittäin paha artikulaatiohäiriö.)
Sitten nämä ehdot:
"Jäsenvaltiot vakuuttavat, että:
a. vammaisia ei jätetä yleisen koulujärjestelmän ulkopuolelle vammaisuuden vuoksi, ja että vammaisia lapsia ei jätetä ilmaisen ja pakollisen perusopetuksen ulkopuolelle, saati toisen asteen koultuksen ulkopuolelle,
--Ei ole jätetty. Vammaisilla on oikeus koulutukseen Suomessa. Heidät myös integroidaan mahdollisuuksien mukaan.
b.Vammaiset voivat päästä inklusiiviseen, ilmaiseen ja laadukkaaseen perusopetukseen sekä toisen asteen opetukseen samoin perustein kuin muutkin siinä yhteisössä jossa he elävät.
--Tämä ei toteudu. Vammaiset pääsevät toisen asteen opintoihin eri perusteella kun muut. Helpotetut rajat. Muuten he tuskin pääsisivät opiskelemaan. Tosin tuo inklusiivisuuskin on myönnettävästi vielä hakusessa. Tosin oletko yrittänyt opettaa kehitysvammaista samassa tilassa 15 muun oppilaan kanssa jakamalla huomion tasan?
c. Vammaisille taataan järkevä mukauttaminen opetukseen, jos yksilön tarpeet sitä vaativat.
--Taataan!
d. Vammaiset saavat sen tuen jota he tarvitsevat yleisopetuksen sisällä, jotta heidän tehokas koulutuksensa helpottuisi.
-Erityisopetus on taaattu kaikille sitä tarvitseville!
e. Tehokkaat yksilöllistetyt tukitoimet tarjotaan ympäristöissä, jotka maksimoivat akateemisen ja sosiaalisen kehityksen, sisältäen päämääränään täyden inkluusion."
-Päämääränä kyllä. Mahdollisuuksien mukaan. Inkluusio pitää mielestäni aina olla tavoite, jos siitä on lapselle hyötyä ja jos se ei syö liikaa muiden voimavaroja.
(Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus Artikla 24 Koulutus, vapaa käännös http://www.inclusionflagship.net/Article24.pdf )
24. maaliskuuta 2009 21:59
Että näin. Ja sitten ammattisotilaista. Amaattisotilaa eivät ole jääviä suomen sotilastoimintaa koskevissa päätöksissä. Esimerkiksi Esikuntaa kuunnellaan tarkasti kun suomen sotakalustoa uusitaan tai strategisia päätöksiä tehdään. Uskon jopa, että suomen armeijan komentajalla on siihen todella paljon sanottavaa, samoin kun alemmillakin upseereilla. He muuten ovat kaikki ammattisotilaita.
Muutama kommentti:
VastaaPoista"Saloviita ei paina jarrua vaan vaatii täyttä kaasua uutta ohjelmaa, jossa erityisopetussiirtoja ei ole. Hän on itse sanonut, että erityisopetus pitäisi lakkauttaa kokonaan."
Missä Saloviita on noin sanonut? Luehan tämä:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/Airut13.2008.pdf
Saloviita selvästi toteaa, että "eriytettyä ja yksilöllistä opetusta tarvitaan".
"amalla kun opettajat yrittävät pitää opetuksen tason ennallaan ja yksilöllisen huomion suurena luokkakoot kasvavat ja yhteiskunnan vauhti ja yksilöpaineet kasvavat. Vaike yhtälö."
Ei ole vaikea yhtälö. Suomessa on tällä hetkellä verraten pienet luokkakoot. Luokkakokojen suuruus on pelkkä myytti, sillä keskimääräinen opetusryhmän koko Suomessa on tällä hetkellä 19,6 oppilasta, kun se muissa OECD-maissa on 21,5 oppilasta!
Puhut vammaisista. Pieni osa erityislapsista on vammaisia.
Seuraava aivopieru ansaitsee kunniamaininnan: "Erityisluokatkin sijaitsevat kuluissa. Erityiskouluihin joutuvat ovat usein kliinisen hoidon tarpeessa ja vaativat jatkuvaa valvontaa, joko väkivaltaiuussden (itseensä tai muihin kohdistuva) tai erityisen hoidon tarpeen vuoksi.(Esim erittäin paha artikulaatiohäiriö.)"
Tulkitset tahallasi väärin Salamancan julistusta, jossa UNESCON jäsenmaat päättivät erityislasten paikaksi nimenomaan inklusiivisen erityisopetuksen, eikä segregatiivista erityisopetusta. Onnistut saamaan samaan lausahdukseen myös ennakkoluulosi siitä, että erityisoppilaat olisivat väkivaltaisia (rikollisvertaus) ja sen, että erityisoppilaat ovat erityiskouluissa sairauden vuoksi (sairausvertaus). Rikollisille rangaistus ja sairaille parannusta, kaikki samassa paikassa, varsin kätevää. Sitäpaitsi, en kyllä ollenkaan ymmärrä, miten artikulaation ongelmat liittyvät koko erityisopetusasiaan.
"-Päämääränä kyllä. Mahdollisuuksien mukaan. Inkluusio pitää mielestäni aina olla tavoite, jos siitä on lapselle hyötyä ja jos se ei syö liikaa muiden voimavaroja."
Tuolla tavalla voi kätevästi kieltäytyä inkluusiosta. Kun ei ole mahdollisuuksia, ei tarvitse integroidakaan. Tyypillinen ad hoc selitys.
Pyrit tietoisesti vääristämään Salamancan julistuksen sisältöä saavuttaaksesi omat tarkoitusperäsi, jotka jäävät kyllä minulle hämärän peittoon. Jos olet opettaja, niin sinut ainakin pitäisi jäävätä päätöksenteosta.
Tämä jäi.
VastaaPoistaKirjoitit näin:
"Puhut vammaisista. Pieni osa erityislapsista on vammaisia."
Eikö tuo pikemminkin todista sen, että he ovat väärässä paikassa?
Missä Saloviita on noin sanonut? Luehan tämä:
VastaaPoistahttp://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/Airut13.2008.pdf
Saloviita selvästi toteaa, että "eriytettyä ja yksilöllistä opetusta tarvitaan".
vastaus: Luennolla päin naamaa. Lisäksi heti tuon artikkelin alkuun. - Kouluintegraatio on toteutunut vasta,kun erityisluokkia ei enää ole tai niitä on vain hyvin vähän, hän (Saloviita) sanoo.
"Luokkakokojen suuruus on pelkkä myytti, sillä keskimääräinen opetusryhmän koko Suomessa on tällä hetkellä 19,6 oppilasta, kun se muissa OECD-maissa on 21,5 oppilasta!"
Yhdenkään OECD-maan oppilaiden oppimistulokset eivät myöskään ole Suomen tasoa. Suomessa myös erityistä tukea tarvinneet lapset menestyivät testeissä huomattavasti yli OECD-maiden keskiarvon. (PISA-tutkimus.) Voidaanko tästä päätellä jotakin?
Lisäksi 19 oppilasta on paljon, vaikka luokassa ei olisi yhtään erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Yksilölliseen opetukseen ei riitä tuolloinkaan aikaa. Lisäksi totuus on, että todella monilla (ellei lähes kaikilla) luokilla on jo valmiiksi erityistä tukea tarviteseva lapsi, joka käy joko osa-aikaisessa erityisopetuksessa tai joka selviää avustajan avulla. Erityisluokille joutuvat yleensä ne tapaukset, joiden yleisopetuksessa pitäminen vaatisi todella paljon opettajan resursseja tai nähdään, että yleisopetuksen välillä kaaottinen ympäristö ei ole heille paras oppimisympäristö. Myönnän, että mitään kriteeristöä siirto päätöksille ei ole. Ja päätökset siirroista tehdään usein inhimillisen harkinnana kautta. Mutta uskallan epäillä, että toisin kun Saloviita väittää usimman opettajat pitävät lähtökohtana oppilaiden parasta eivät omaa mukavuuttaan. Olette lääkäri ja varmasti ymmärrätte mitä on tehdä päätöksiä ilman kriteeristöä omaan ammattitaitoon nojaten potilaan parasta ajatellen. Ei aina helppoa ja joskus menee pieleen. Mutta tavoitteena on kutienkin aina yksilöllisesti paras ratkaisu.
"Tulkitset tahallasi väärin Salamancan julistusta, jossa UNESCON jäsenmaat päättivät erityislasten paikaksi nimenomaan inklusiivisen erityisopetuksen, eikä segregatiivista erityisopetusta. Onnistut saamaan samaan lausahdukseen myös ennakkoluulosi siitä, että erityisoppilaat olisivat väkivaltaisia (rikollisvertaus) ja sen, että erityisoppilaat ovat erityiskouluissa sairauden vuoksi (sairausvertaus). Rikollisille rangaistus ja sairaille parannusta, kaikki samassa paikassa, varsin kätevää. Sitäpaitsi, en kyllä ollenkaan ymmärrä, miten artikulaation ongelmat liittyvät koko erityisopetusasiaan."
Tulkitsette julistusta omalla tavalla.
"Erityisopetuksen tarpeessa oleville täytyy taata pääsy tavallisiin kouluihin, joissa heidän tarpeisiinsa täytyy vastata lapsikeskeisen pedagogiikan avulla"
Tuossa ei mainita, että opetus pitäisi tapahtua tavallisissa luokissa vaan tavallisissa kouluissa. JA kuten sanoin erityisluokat sijaitsevat jo tavallisissa kouluissa. Lisäksi erityisluokkien ja muun koulun välillä tehdään jatkuvaa yhteistyöta, jotta erityisluokilla olevilla lapsille löydetään mahdollisimman hyvä oppimisympäristö.
Saatoin myös ilmaista oman ajatuksen epäselvästi. Tarkoitan sitä, että eristetyt erityiskoulut ovat luonteeltaan kliinisiä ja sinne joutuakseen täytyy ongelmien olla todella suuria. En todellakaan ajattele, että kaikki erityisoppilaat "olisivat väkivaltaisia (rikollisvertaus) ja sen, että erityisoppilaat ovat erityiskouluissa sairauden vuoksi (sairausvertaus)". Itse asiassa karsastan jossakin määrin termiä erityisoppilas, koska se niputtaa samaan joukkoon lukemattoman määrän yksilöllisiä erityistapauksia, joista jokainen tulisi arvioida erikseen. Mutta fakta on, että osa näistä tapauksesta ovat sen verran vakavia, että erityiskoulu tulee kyseeseen. Kaikki eivät ole väärin ymmärrettyjä neroja tai nurkkaan ahdistettuja väärin ymmärrettyjä lapsia jotka puhkeavat kukkaan kunhan pääsevät normaalille luokalle. Osa toki varmasti on. Ja heidän kohdalla siirto olisi ehdottomasti oikea ratkaisu.
Tuota kommenttia vammaisista en oikein edes ymmärrä. Vammaiset ovat erityisoppilaiden yksi ryhmä. Kaikki erityisoppilaat eivät ole vammaisia.
Tarkoitusperäni on sanoa, että Suomessa on tällä hetkellä erittäin hyvä ja joustava erityisopetus järjestely. Työhön koulutetut ammattilaiset pyrkivät vastaamaan joustavasti lapsien tarpeisiin niillä resursseilla, jotka heillä on käytettävissään. Homma on toiminut hyvin. On myönnettävä, että erityisopetukseen siirtynettyjen määrä on kasvanut rajusti. Mutta selvää syytä tähän ei vielä tiedetä. Nousun arvellaan johtuvan erityisoppilaista saatavasta lisärahasta. Tosin se on arvelua. Kyseessä voi olla myös se, että yhä harvempi vanhempi osaa asettaa lapselleen rajoja, tai lapsen ja vanhemman yhteinen aika on vähäistä. Monien tutkimusten mukaan tämä johtaa herkästi lapsen häiriökäyttäytymiseen. Siitä johtuu, että luokanopettajilla on lisääntyvä paine siirtää lapsia erityisopetukseen.
Sanoit, että inkluusio on tehokas opetusmuoto. Jopa muita tehokkaampi. Siitä on myös tutkimusta. Tutkimusta on myös siitä ,miten erilaiset erityisopetuksen tukimuodot ovat tehokkaasti auttaneet monessa tilanteessa. Ja myös siitä miten erilaiset kuntoutusmenetelmät ovat erittäin hyödyllisiä. Useat tälläiset kuntoutusmenetelmät vaativat paljon kaksinkeskeistä tai pienryhmä aikaa, jonka mahdollistaa ainoastaan erityisopetus. Jotkun menetelmät ovat mahdollisia vain erityisluokissa. Tutkimusta on siis paljon. Mielestäni tärkein on löytää joustavasti paras keino jokaiselle oppilaalle, eikä järjestelmällisesti pyrkiä yleiseen inkluusioon, joka ehkä näyttää pääsevän keskimääräisesti parhaaseen tulokseen. Lääkärinä varmasti tälläisen ideologian ymmärrät. Ei samaa lääkettä kaikille vaikka lääke keskimäärin parantaisikin eniten potilaita.
Olen muuten erityisopettaja.
Ai niin. Se jääväämis juttu. Miltä itsestänne kuulostaisi, jos väittäisin, että lääkärit pitäisi jäävätä Suomen sairaanhuoltoa koskevista päätöksistä. Ei kovin viksua eihän?
VastaaPoistaSaloviita toki haluaisi, että Suomeen tulisi ns Italian mallin mukainen koulu, joka olisi täysin inklusiivinen. Norjankin malli kävisi, jossa vain puoli prosenttia oppilaista on erityisluokilla. Toisaalla olet väittänyt, että Norjassa olisi yli 5% erityisoppilaista erityisluokilla. Se ei pidä paikkaansa, vain 0,5% on erityisluokilla, loput erityisoppilaat ovat tavallisissa luokissa.
VastaaPoistaProfessori Saloviidan mukaan PISA-tutkimusten tulokset eivät selity erityisluokilla.
Kommentoit näin: "Olette lääkäri ja varmasti ymmärrätte mitä on tehdä päätöksiä ilman kriteeristöä omaan ammattitaitoon nojaten potilaan parasta ajatellen. Ei aina helppoa ja joskus menee pieleen. Mutta tavoitteena on kutienkin aina yksilöllisesti paras ratkaisu."
Vastaus: Juuri siksi pitäisi valita vähiten haitallinen oletus, eli inkluusio!
Kirjoitit näin: "On myönnettävä, että erityisopetukseen siirtynettyjen määrä on kasvanut rajusti. Mutta selvää syytä tähän ei vielä tiedetä. Nousun arvellaan johtuvan erityisoppilaista saatavasta lisärahasta. Tosin se on arvelua. Kyseessä voi olla myös se, että yhä harvempi vanhempi osaa asettaa lapselleen rajoja, tai lapsen ja vanhemman yhteinen aika on vähäistä. Monien tutkimusten mukaan tämä johtaa herkästi lapsen häiriökäyttäytymiseen. Siitä johtuu, että luokanopettajilla on lisääntyvä paine siirtää lapsia erityisopetukseen."
Oletkos nyt aivan tosissasi? Tuo kommentti on tuollaisenaan vitsi. Nauraisin, ellet olisi ilmoittanut olevasi erityisopettaja. Ai että Suomessako ollaan maailmanmestareita erityisopetussiirtojen määrässä, koska "vanhemmat eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja"?! Selvää on, että valtionosuusjärjestelmällä on osansa tässä asiassa kyllä myös.
Kirjoitit: "Mielestäni tärkein on löytää joustavasti paras keino jokaiselle oppilaalle, eikä järjestelmällisesti pyrkiä yleiseen inkluusioon, joka ehkä näyttää pääsevän keskimääräisesti parhaaseen tulokseen. Lääkärinä varmasti tälläisen ideologian ymmärrät. Ei samaa lääkettä kaikille vaikka lääke keskimäärin parantaisikin eniten potilaita.
Olen muuten erityisopettaja."
Vastaus: Opettaja voi toki joustaa myös tavallisessa luokassa. Lapsi hyötyy muuten erittäin paljon myös muiden lasten seurasta. Lasten väliset sosiaaliset hierarkiat ja verkostot ovat korvaamattoman arvokas asia. Sitä ei voi keinotekoisesti luoda, verkosto syntyy itsellään silloin, kun lapset saavat olla keskenään tekemisissä. Jonkun ryhmän jäsenen vahvuudet koituvat myös muille opiksi ja hyödyksi. Kaikilla on vahvuuksia eri aloilla. Inkluusio ei riistä näitä inhimillisiä kontakteja.
Erityisopettaja lienee saanut tieteellisen koulutuksen? Jos näin, niin ymmärrät varmasti, että tutkimalla suuria massoja voidaan löytää yleispäteviä lainalaisuuksia, joita voidaan soveltaa nimenomaan yksilöihin. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.
"Miltä itsestänne kuulostaisi, jos väittäisin, että lääkärit pitäisi jäävätä Suomen sairaanhuoltoa koskevista päätöksistä."
Vastaus: Lääkäri noudattavatkin tieteen tuottamien tutkimustulosten ja asiantuntijoiden suosituksia. Suositukset muuttuvat koko ajan ja jokaisen lääkärin on jatkuvasti opiskeltava lisää, jotta pysyy ajan hermoilla. Vanhat tavat hoitaa on heitettävä romukoppaan ja omaksuttava uusia, sitä mukaa kuin tiede menee eteenpäin. Niin kauan kuin lääkärit ovat objektiivisia ja pyrkivät objektiivisuuteen, he voivat mielestäni osallistua päätöksentekoon. Opettajat tuntuvat puolestaan ajavan OAJ:n asiaa enemmänkin vastustaessaan inkluusiota.
Saloviita toki käyttää monessa tapauksessa esimerkkinä Italian mallia ja on pakko myöntää, että en ole malliin kovin tarkasti perehtynyt. Ilmeisesti se kuitenkin perustuu yhteisopettajuuteen. SE vaatii paljon resursseja ja oppimistuloksetkaan eivät ole Italian osalta olleet kärkiluokkaa.
VastaaPoista"Professori Saloviidan mukaan PISA-tutkimusten tulokset eivät selity erityisluokilla."
Se on Professori Saloviidan mielipide. Siinä on kyllä varmasti jotakin perää. Erityisluokilla ne eivät välttämättä selity vaan kokonaisuudessaan hyvin toimivalla koulutussysteemillä, missä lapselle annetaan tukitoimia ykislöllisen tarpeen mukaan. Tarvittaessa myös erityisluokilla.
"Opettaja voi toki joustaa myös tavallisessa luokassa."
Opettaja ei todellakaan voi joustaa aivan hirveästi jos hän pyrkii samanaikaisesti eriyttämään ja noudattamaan lakisääteistä opintosuunnitelmaa. Kaikkeen ei riitä aika. Toki tarvittavia tukitoimia voi tiettyyn rajaan asti luoda myös luokan sisällä, mutta kaikissa tapauksissa se ei ole mahdollista tai edes tarkoituksen mukaista. Pienluokassa voi sen sijaan tarvittaessa laittaa vaikka kaikki tekemään eri asioita, jos tarvetta siihen on.
"Lasten väliset sosiaaliset hierarkiat ja verkostot ovat korvaamattoman arvokas asia. Sitä ei voi keinotekoisesti luoda, verkosto syntyy itsellään silloin, kun lapset saavat olla keskenään tekemisissä."
Ehdottomasti samaa mieltä. Mutta aina on punnittava se mahdollisuus, että tämän ihanien vapaiden sosiaalisten kontaktien hinnalla saataisiin aikaan jotakin hyödyllisempää juuri tämän yksilön kohdalla. Sosiaalisia kontakteja sitä paitsi syntyy myös erityisluokissa. Ne eivät ole mitään eristysselleillä varustettuja vankiloita. Ne ovat paikkoja, joissa resursseja voidaan keskittää tehokkaasti. On totta, että sillä on hintansa, mutta kuten sanoin aina on harkittava kannattaako tuo hinta maksaa.
"Oletkos nyt aivan tosissasi? Tuo kommentti on tuollaisenaan vitsi. Nauraisin, ellet olisi ilmoittanut olevasi erityisopettaja. Ai että Suomessako ollaan maailmanmestareita erityisopetussiirtojen määrässä, koska "vanhemmat eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja"?! Selvää on, että valtionosuusjärjestelmällä on osansa tässä asiassa kyllä myös."
Ehkä niin, mutta lapsen ongelmat kumpuavat ihan tieteellistenkin tutkimusten mukaan lapsen perhetaustoista ja myös koulun ulkopuolisista sosiaalisista kontakteista. Sen näkee myös käytännön työssä. Enkä puhun nyt kehitysviivästymistä tai kehityshäiriöistä. Tarkoitan käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöitä. Jotka muuten ovat suurin rasite yleisopetuksen opettajille. Rauhallinen kehitysvammainen menee siinä missä muutkin lapset.(Saako hän sitten tarvitsemaansa opetusta, se on eri asia.) Sen sijaan teräväpäinen ADHD voi olla aika haastava, puhumattakaan ADHD +asperger -yhdistelmästä. Tälläisiä varten on oltava erityisluokkamahdollisuus. Joskin heidänkin kohdalla yleisopetukseen siirtoa on harkittava, jos sen suuntaista edistymistä tapahtuu.
Juuri siksi pitäisi valita vähiten haitallinen oletus, eli inkluusio!
Siis kaikissa tapauksissa vähiten haitallinen oletus ei todellakaan ole inkluusio! Se on keskimäärin vähiten haitallinen. Jos sitäkään. Kovin kattavia, jos minkäänlaisia pitkittäistutkimuksia ei käsittääkseni ole tehty.
Erityisopettaja lienee saanut tieteellisen koulutuksen? Jos näin, niin ymmärrät varmasti, että tutkimalla suuria massoja voidaan löytää yleispäteviä lainalaisuuksia, joita voidaan soveltaa nimenomaan yksilöihin. Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.
Yksilön tason kehityksessä ei olla pystytty löytämään tietääkseeni vielä yhtään poikkeuksetonta lainalaisuutta. Muuten lapset olisi helppo ohjelmoida oppimaan hyvin ja ongelmia ei olisi. Niin kauan kun tilanne on tämä, jokaisen oppilaan kohdalla parhaat mahdolliset toimenpiteet tulisi arvioida erikseen.
Saloviidan tutkimukset ovat tietysti täysin tieteellisiä ja varmasti laadukkaita. Onneksi tai valitettavasti hän ei ole maamme ainoa erityispedagogiikkaan perehtynyt professori. Esimerkiksi oman kaupunkini yliopiston erityispedagogiikan laitoksella heitä on muutama ja uskallan väittää, että kaikki eivät täysin sitoudu professori Saloviidan tutkimustuloksien ongelmattomuuteen.
Lisäksi arvostaisin teidänkin mielipidettä enemmän, jos kertoisitte kuinka paljon teillä on opetustyön kenttäkokemusta. Muutamakin tunti alakoulun luokanopettajan työ kun antaa aivan uuden näkökulman inkluusio keskusteluun. On nimittäin yllättävää, että en ole törmännyt yhteenkään opettajaan, joka kannattaa täydellistä inkluusiota. Liekö sattumaa vai opettajien itsekästä mukavuudenhalua. En osaa sanoa.
Muuten tuossa teidän sivun taulukossa on yksi epäkohta. Siinä kyllä näkee paljonko oppilaita on siirretty, mutta ei näy kuinka moni heistä on jäänyt erityisluokalle pysyvästi tai kauanko oppilas on erityisluokalla viipynyt. Toivoisin, että täsmentäistte sitä tietoa. Se kun on aika konkreettinen tieto.
Haluaisn myös, että pohditte seuraavaa erityisopetuksen mallia. Koulussa on erityisluokka/ -luokkia, joilla oppilaat käyvät aina joillakin tunneilla tarpeen mukaan. Jos luki-häiriö käydään siellä "korjaamassa" sitä (huono termi. Tiedän). Tarpeen mukaan erityisopetus on myös kokoaikaista. Tällä mielestäni yhdistyy oman luokan sosiaaliset kontaktit ja erityisluokan mahdollistama resurssien keskittäminen. Koko ajan pysyy myös yllä jännite yleisopetuksen siirtämisen ja erityisopetuksen välillä ja erityisopetuksen tarvetta on jatkuvasti arvioitava. Tämä ei ole inkluusio, koska erityisopetus annetaan eriytetyssä tilassa ja erityisluokalle siirto on teoriassa mahdollinen. Mutta se antaa silti mahdollisuuden joustavaan erityisopetukseen. Kanssanne olen samaa mielt siitä, että pitkäaikaisia "erityisluokkatuomioita" ei pitäisi antaa, ellei oppilaan ongelmat ole todella suuria ja melkein kliinistä puuttumista vaativia. JA huom silloinkin on aina arvioitava milloin palautus yleisopetukseen saattaisi olla mahdollinen.
Inkluusio onnistuu jos niin halutaan. Myös oppimistulokset ovat tavallisessa luokassa parempia. Asiasta on runsaasti tieteellistä näyttöä.
VastaaPoistaVäität, että aiheesta ei ole riittävästi tutkimuksia:
Katsauksia erityisluokkien ja inkluusion vaikutuksia koskeviin tutkimuksiin
Baker, E. T., Wang, M. C. & Wahlberg, H. J. (1994/1995). The Effects of Inclusion on Learning. Educational Leadership, 52, 33-35. (kirjallisuuskatsaus perustuu kolmeen meta-analyysiin, jotka käsittelevät inkluusion tehokkuutta, yhteensä 73 empiiristä vertailututkimusta ("The average effect-sizes range from 0.08 to 0.44 [and all are positive], which means that special-needs students educated in regular classes do better academically and socially than comparable students in non-inclusive settings").
Dyson, A., Farrell, P., Polat, F., Hutcheson, G. & Gallannaugh, F. (2004) Inclusion and Pupil Achievement. University of Newcastle. Kirjallisuuskatsaus: "Despite the variety in the scope of the studies reviewed above and their methodologies,the broad general conclusion is that placing pupils with SEN in mainstream schools has no major adverse consequences for the children’s academic achievement, behaviour and attitudes and that there can be positive benefits, particularly in relation to mainstream children’s attitudes and understanding of disability.")
Halvorsen, A. T. & Sailor, W. (1990). Integration of students with severe and profound disabilities: a review of research. Teoksessa: R. Gaylord-Ross (toim.) Issues and Research in Special Education. Volume I. s. 110 - 172. New York: Teachers College Press. (" The overwhelming majority of research studies conducted over the past ten years provides clear support for integrated environments... Further research on the efficacy of integrated instruction, for all age groups, in comparison to segregated service models, is probably not needed. The case has been made."
Moberg, S. (1972). Kriittinen katsaus älyllisesti poikkeaviin lapsiin kohdistuvien erityisopetustoimenpiteiden vaikutuksia selvittäviin tutkimuksiin. Research Reports 9/1972. Jyväskylän yliopisto: Erityispedagogiikan laitos. ("Edellä esitetyt tutkimustulokset osoittavat varsin yhdenmukaisesti heikkolahjaisten ja lievästi vajaamielisten oppilaiden saavuttavan paremmat opilliset tulokset normaaliluokkiin sijoitettaessa kuin erityisluokilla.")
Esimerkki tuoreesta vertailututkimuksesta
Myklebusta, J. O. & Båtevik F.O. (2009). Earning a living for former students with special educational needs. Does class placement matter? European Journal of Special Needs Education Vol. 24, No. 2, May 2009, 203–212.
(Students schooled in regular classes attain vocational or academic competence and obtain a driving licence to a much greater degree than those educated in special classes. In turn, attainment of competence and possession of a driving licence increase the chances of finding work with sufficient pay. This is the indirect effect of class placement. However, placement also has a direct effect on economic independence for some subcategories of students. Belonging to a regular class instead of a special class seems to be advantageous for people with rather low functional abilities and for those who do not succeed in attaining competence or obtaining a driving licence.")
Esimerkki diagnoosiryhmää koskevasta vertailututkimuksesta: Downin syndrooma
Turner, S., Alborz, A. & Gayle, V. (2008). Predictors of academic attainements of young people with Down's syndrome. Journal of Intellectual Disability Research, vol. 52, (5) 380-392. ("during and after the final years of education those in mainstream schools showed greater progress than those with similar intellectual abilities in special schools... Mainstream school attendance had a modest beneficial effect... throughout the school career of the children, independently of level of intellectual disability").
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Lue nuo ensi alkuun.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista