keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Kenen on muututtava?

Me olemme päässeet varsin pitkälle diagnostiikassa ja erilaisissa erittelyjärjestelyissä. Nykysysteemin mukaan valmistetaan ensin seula, johon juuttuneet päätyvät erilaisiin jatkotutkimuksiin ja jatkotoimenpiteisiin. Tuota seulaa ollaan tehty tiiviimmäksi ja tiiviimmäksi jatkuvasti. Vielä koulussakin seulontaa tapahtuu jatkuvasti. Seulontaa tehdään opintomenestyksen perusteella, mutta myös esimerkiksi sosiaalisen pärjäävyyden tai muuten vain poikkeavan olemuksen vuoksi.

Varsin usein opettaja, joka haluaa lapsen pois luokaltaan, myös onnistuu siinä. Asiantuntijalausunnot näet pohjautuvat myös opettajan kertomaan, sekä opettajan arvioon lapsen pärjäämisestä koulussa. Kaikenlaiset selitykset ovat leimanneet keskustelua erityisoppilaiden määrän kasvusta. Väitetään, että diagnostiikka on parantunut (huom, positiivinen ilmaisu "parantua, tehdä paremmaksi"). Toinen selitys on, että lapset elävät nykyään "pleikkarimaailmassa", eivätkä saa ansaitsemaansa huomiota vanhemmiltaan. Näin siis kätevästi saadaan vanhemmat syyllistettyä ja suut tukkoon.

Ihmettelen, miksi lähestymistapa on sellainen, että lapsen pitäisi muuttua, jotta saisi olla hyväksytty? Me kulutamme suunnattoman paljon rahaa ja voimavaroja siihen, että testaamme ja seulomme, jotta päästäisiin eristämään muista lapsista kuntoutuksen varjolla. Erityispedagogiikan asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että paras koulumuoto erityisoppilaalle olisi ihan tavallinen luokka. On myös pystytty osoittamaan, että erityisoppilaan läsnäolo luokassa ei häiritse opetusta verrattuna muihin lapsiin.

Eikö pikemminkin koulun tulisi muuttua ja sopeutua paremmin lasten tarpeisiin? Koulu näyttääkin olla varsin pitkälle rakennettu opettajia varten. Esimerkiksi kello 8 alkavaa koulupäivää ollaan kritisoitu siitä, että se ei ehkä ole lapsen kannalta paras mahdollinen kellonaika aloittaa koulu. Tunnin-pari myöhempään aloitettu koulupäivä takaisi pitemmän yöunen ja paremman keskittymisen tunneilla. Iltapäivällä olisi mukavaa tulla kotiinkin, kun joku olisi nopeammin vastassa kotona.

Eikö koulun tulisi ottaa tutkijoiden tieteellisesti validit tutkimukset tosissaan? Kun tiede sanoo yhtä, niin kouluissa hössötetäänkin jotain ihan muuta! Mitä se oikein on olevinaan?

Koulun täytyisi opiskella lapsia, ja ottaa kaikki vastaan sellaisina kuin ovat. Koulun tulee muuttua, ei lasten!

2 kommenttia:

  1. Jos nykyään, kun koulu alkaa kahdeksalta, parhaat tv-ohjelmat, harrastukset ym. sijoitetaan iltaan, nukkumaan mennään lähempänä puolta yötä, niin sitten kun koulu alkaa kymmeneltä, päästään koulusta paria tuntia myöhemmin, mennään harrastuksiin paria tuntia myöhemmin, tuijotetaan tv:tä paria tuntia myöhemmin ja mennään nukkumaan paria tuntia myöhemmin. Eivät ne sen enempää nukkuisi, kaikki vaan siirtyisi eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Ei siirtyisi. Unitutkijat suosittelevat itse asiassa sellaista rytmiä viikolle, että joka päivä aloitettaisiin työpäivä puoli tuntia myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Tämä siksi, koska ihmisen sisäinen vuorokausirytmi on pikemminkin 24,5 tuntia kuin täysi vuorokausi.

    Maanantaina voitaisiin työ- tai koulupäivä voisi alkaa siis klo 8, tiistaina klo 8.30, ke klo 9 , to klo 9.30 ja pe klo 10.00. Sitten oliskin jo viikonloppu taas.

    Tällainen työskentelyaikataulun rytmittäminen on unitutkijoiden mielestä paljon parempi kuin joka aamuinen klo alkava työpäivä. Kyllä minun mielestäni ainakin lasten koulun kohdalla tulisi vakavasti harkita tällaista rytmiä! Kun vireystila on parempi, niin työteho ja tuloksetkin olisivat parempia!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.