"Erityisluokat eivät nähtävästi koskaan ole saaneet tukea tieteeltä tai tutkimukselta."(Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Timo Saloviita.)http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
"Erityisopetuksen tarpeessa oleville täytyy taata pääsy tavallisiin kouluihin, joissa heidän tarpeisiinsa täytyy vastata lapsikeskeisen pedagogiikan avulla". (92 maan hallitukset sekä 25 kansainvälistä järjestöä. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCON kansainvälinen huippukokous. Salamanca, Espanja 10.6. 1994 http://www.vane.to/salamanca.htm )
Tiede osoittaa hyvin selvästi, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen oikea paikka olisi tavallisessa luokassa - tarvittavien tukitoimien kera. Vielä tämä ei toteudu kaikissa kunnissa. Samaan aikaan, kun kansainväliset sopimukset tukevat tutkijoiden kantaa, kunnissa kuitenkin käytännössä toimitaan juuri päinvastoin: erityisopetukseen siirrettävien lasten lukumäärä vain kasvaa!Asiantuntijat ovat jo kauan sitten todenneet, että erityisluokat eivät sopeuta yhteiskuntaan yhtä tehokkaasti kuin tavallinen luokka.
Myöskin erityisoppilaiden oppimistulokset ovat tavallisella luokalla parempia kuin erityisluokalla.Linkissä Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Timo Saloviidan yhteenveto, mistä tässä kaikessa oikein on kyse:http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Inkluusio toteutuu nyt jo esimerkiksi Italiassa, jossa kaikki lapset saavat käydä samaa koulua ilman haitallista erittelyä. Se on haave, johon kannattaa pyrkiä Suomessakin.
On täysin selvää, että lasta ei voi ensin eristää muista, jotta hän sitten aikuisenakin olisi osa yhteiskuntaa. Lapsen eristämistä muista perustellaan usein järjenvastaisesti siten, että lapsi sopeutuu aikuisena helpommin, kun lapsena eristetään. Tämä ei pidä paikkaansa.Jos terve lapsi eristetään muista, hänestä ei kasva yhteiskuntakelpoista aikuista! Lapsen täytyy jo aivan pienestä pitäen saada olla osa omaa yhteisöään, jotta hän kasvaisi osaksi lähiympäristöään ja yhteiskuntaa. Tämä sääntö toimii kaikkien lasten kohdalla: "normaalien" ja jopa "vaikeavammaisten" lasten kohdalla.
On perin outoa, että 92 maata (Suomi mukaanlukien) ja 25 kansainvälistä järjestöä sitoutuu inkluusioon ja sitten yksittäiset suomalaiset kunnat tekevät kaikkensa, ettei inkluusio toteutuisi!
Tässä on tilastokeskuksen pylväsdiagrammi, josta näkyy vuosittainen erityisoppilaiden lukumäärän huolestuttavan huima kasvuvauhti! http://www.stat.fi/til/erop/2007/erop_2007_2008-06-10_tie_001.html
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hienoa että näistä asioista aletaan nyt puhumaan niiden oikeilla nimillä!
VastaaPoistaJos erityisoppilaan (siis henkilön, joka ei syystä tai toisesta kykene omaksumaan ns. normioppimäärää, vaan käyttää eri oppimateriaalia) mukana luokkaan tulee avustaja (koulutettu!), homma toimii. Jos luokkaan vain työnnetään erityisapua tarvitsevia ja oletetaan, että ope hoitelee siinä sivussa - ei toimi.
VastaaPoistaErityisoppilas oppii kuitenkin enemmän normiluokassa kuin erityisluokassa, vaikka ei ihan samaan yltäsikään kuin muu luokka keskimäärin. Kuitenkin oppimistulokset tämän erityisoppilaan kohdalla ovat paremmat kuin erityisluokalla.
VastaaPoistaOpetuksen voi inklusiivisessa koulussa järjestää monella tavalla. Tässä muutama esimerkki, vaihtoehtoja on useampia:
http://www.mopedkoulu.fi/opetus/peruskoulu2d.html
Ilman tukea erityistä tukea tarvitseva oppilas ei opi normaalissa luokassa enemmän kun erityisluokassa. (Siksi häntä ehkä kutsutaan erityistä tukea tarvitsevaksi oppilaaksi). Jos kuitenkin opettaja/erityisopettaja antaa oppilaalle aikaa yhtä paljon kun hän saa erityisopetuksessa niin kyllä varmasti oppii enemmän! Ongelma vaan on, että normaalissa luokassa luokanopettajalla ei usein ole aikaa istua kymmeniä minuutteja yhden oppilaan kanssa!
VastaaPoistaBrizzit. Ahaa, että kun lasta kutsutaan erityisoppilaaksi, niin tämä tarvitsee tukea, jotta tätä voitaisiin kutsua erityisoppilaaksi?
VastaaPoistaSuomessa 75% erityisopetussiirroista on turhia. Tavallisista oppilaista leivotaan erityisoppilaita. Tämä sillä perusteella, koska 8% suomalaislapsista on erityisluokilla, kun esim ruotsalaisista vain 1,4%.
Onko niin, että Suomessa 5% erityisoppilaista on saanut erityisoppilaan leiman vain siksi, koska heitä on alettu kutsumaan erityisoppilaiksi? Näin vaikuttaisi olevan.
Koulumaailma on joka tapauksessa täynnä tarinoita siitä, miten hyödyllisiä erityisluokkasiirrot voivat oppilaalle olla. Tarinoissa erityisoppilas ensin kärsii tavallisella luokalla ja sitten kukoistaa erityisluokalla. Näissä anekdooteissa on kuitenkin toistuva puute. Niissä verrataan erityisluokkaopetusta siihen, että oppilaan tarpeet laiminlyödään yleisopetuksen luokassa. Opetusta ei esimerkiksi yksilöllistetä, kuten pitäisi. Integraatio epäonnistuu, jos niin halutaan. Se on näiden anekdoottien ainoa varsinainen opetus. Opetuksen saa toki epäonnistumaan myös erityisluokassa.
"Ongelma vaan on, että normaalissa luokassa luokanopettajalla ei usein ole aikaa istua kymmeniä minuutteja yhden oppilaan kanssa!"
Ei ole muuten erityisluokassakaan. Jos luokassa on esim 6 erityisoppilasta ja yksi opettaja, tilanne on paljon pahempi kuin jos luokassa olisi vaikkapa 20 oppilasta, joista 1 erityisoppilas.
Erityisoppilaan vieressä ei useinkaan tarvitse istua jatkuvasti. Euroopan erityisopetusneuvosto on esittänyt kolme keskeistä esteettömän opetuksen muotoa (Key principles in special needs education, 2003). Niistä ensimmäinen on samanaikaisopetus, joka tarkoittaa sitä, että erityisopettajat tulevat tavallisiin luokkiin muitten opettajien tueksi. Esimerkiksi Italiassa tämä on inkluusion toteuttamisen keskeinen väline. Toinen on yhteistoiminnallinen ryhmätyö, joka antaa runsaasti mahdollisuuksia lapsikeskeiseen työskentelyyn, vertaistuen käyttöön ja myönteisen ilmapiirin kehittämiseen luokassa. Kolmas keino on osaava luokan johtaminen siten, että opettaja hallitsee keinot myös lasten käyttäytymisongelmien korjaamiseksi.
Esteetön opetus ei riitä kaikille oppilaille. Tarvitaan myös opetuksen yksilöllistämistä, joka voi koskea tavoitteita, toimintatapoja ja arviointia. Mukaan tulevat silloin henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS, HOJKS) sekä tarpeelliset apuvälineet.
Lisää täältä:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html